Tiskin takana minua tervehti hymyilevä tummatukkainen mies. Tein tilaukseni: kebab juustoperunoilla ja puolen litran Pepsi Max. Maksettuani tilauksen myyjä esitti yllättävän kysymyksen: "Onko kaikki hyvin?" "On toki", vastasin hänelle ja laitoin vaihtorahat laukkuuni. Ehkäpä kysymys johtui hieman krapulaisesta ulkonäöstäni.
"Oletko varma?" hän kysyi ja nyökyttelin. Lähdin pöytääni kohti ja mietin, oliko kuulossani jotain vikaa. Aivan kuin hän olisi sittenkin kysynyt, olenko vapaa.
Mielikuvani vahvistui, kun myyjä tilaustani tuodessaan ojensi minulle kebabin lisäksi keltaisen muistilapun:
Pahoittelen kuvanlaatua, kameraa on käytetty enimmäkseen pullonavaajana ja tältä koneelta ei löytynyt kuvankäsittelyohjelmaa. Lapussa kuitenkin lukee oman tulkintani mukaan: "antaa numero, sori mää olin kiinostunut sinulta" sekä nimi ja puhelinnumero. Kiitin myyjää, mutta kerroin, että en ollut halukas antamaan hänelle puhelinnumeroani. Hän kuitenkin pyysi minua säilyttämään lapun, jotta voisin ottaa häneen yhteyttä halutessani. Ihailtavan suoraviivaista toimintaa. (Poistin puhelinnumeron loppuosan kuvasta, jotta mieleni mahdollisesti muuttuessa kilpakosijattaret eivät pääse niin helposti apajilleni.)
Itse kebab sen sijaan ei ollut kummoista, kuten kuvasta ehkä näkee. Perunat varsinkin olivat kovia ja kuivia. Eräällä toisella käyntikerralla seuralaiseni tilasi paikan aurajuustorullakebabin, eikä sekään vakuuttanut. Annos oli pienempi ja kalliimpi kuin useimpien muiden vastaavien ravintoloiden. Suosittelenkin pitäytymään pizzalinjalla, mutta kokemukseni mukaan tarjolla saattaa siis olla listan ulkopuolistakin lihaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti