Lounasbuffetissa ruokailijaa tervehtivät ensimmäisenä ihanan retrohenkiset Kesoil Motorest -lautaset, joille ruoka kerätään. Ruoaksi on tarjolla useampaa erilaista pizzaa, kanapastaa, lihapullia, chilipekoninakkeja, kanansiipiä, lasagnea, pyttipannua, ranskalaisia perunoita, lukuisia salaattiaineksia ja jotain mistä emme oikeastaan tiedä mitä se on, kun sitä ei kukaan ole ikinä uskaltanut maistaa.
june: Ja kaikki maistuvat yhtä hirvittävältä, paitsi ehkä lihapullat, koska niitä on vaikeampi pilata. Tai oikeastaan ne eivät varsinaisesti maistu miltään. Eikö pizzaan muuten kuuluisi olennaisena osana myös tomaattikastike?
Joonas: Lounasbuffetin hinta on seitsemän euroa. Kahdeksalla eurolla saa juomaksi myös limonadia, ja yhdeksällä eurolla ison kolmosen. Ja minusta ne ruoat ovat oikeastaan ihan hyviä. Ethän sinä ole edes maistanut sitä kanapastaa tai pekoninakkeja?
june: Limonadi on ihanan vanhanaikainen sana. Olen maistanut kanapastaa, tosin siinä ei ollut kanasta tietoakaan. Pekoninakkeihin en uskaltanut koskea. Pastasta mieleen tuli se, että Donatellon pastasalaatti taisi olla lihapullien lisäksi ainoa syömäkelpoinen ruoka. Ja ei, ne ruoat eivät ole oikeastaan ihan hyviä. Kaihomielin kävelin esimerkiksi läheisen Napoli-pizzerian ohi, sieltä saisi oikeasti hyvää italialaisvaikutteista ruokaa.
Joonas: Tässä puhutaan nyt Donatellosta eikä Napolista. Napolissa on se vika, että se yksinkertaisesti ei vaan ole buffet! Sieltä saa kyllä hyviä pizzoja ja hyvää pastaa, mutta mitäs sitten tehdään kun lautanen on tyhjä? Maksetaan ja lähdetään kotiin vai tilataan uusi helvetin kallis annos? Sellainen ei vaan käy laatuun!
june: Napolin toinen merkittävä vika on se, että se on aina täynnä asiakkaita. Donatello ei ole. Miksiköhän?
Joonas: Nam-nam, tässähän tulee ihan nälkä!
Niin, miksi ihmeessä kukaan haluaisi ylikansoitettuun ravintolaan, joka on täynnä asiakkaita? Ne ovat varmaan niitä samoja ihmisiä, jotka maksavat siitä, että saavat jonottaa Sedun ravintoloihin, jotta ihmiset näkisivät että he todellakin seisovat jonottamassa siihen paikkaan ja kuvittelevat ohikulkijoiden ajattelevan: "ooh, nuo kauniit ja menestyvät ihmiset jonottavat tuossa Onnelaan, he ovat varmasti vitun cooleja tyyppejä, joista on juttuja Seiskassa". Noh, nyt minä menin vähän sivuraiteille, mutta entäs sitten lapsiperheet? Ne pilaavat ravintolan kuin ravintolan. Lapset juoksevat ympäriinsä ja kiljuvat kuin syötävät kun sitten vanhempien välittämättä törmäillessään kolhivat päänsä pöydänkulmiin ja koko ajan saa pelätä että ruokaan lentää pallomerestä punainen muovipallo. Taisin mennä taas kylläkin vähän sivuraiteille.
june: Kun nyt aloitit, niin voisitko mennä vielä vähän enemmän sivuraiteille ja hakea jääkaapista pullon valkoviiniä, vaikka nyt onkin sunnuntaiaamu?
Jahas, näköjään meni. Tiedätkö muuten, missä niitä lapsiperheitä on eniten ruokailemassa? Buffeteissa. Laadukkaista lounasravintoloista niitä löytää huomattavasti harvemmin. Tässä tulee mieleen eräskin kerta Taco House -nimisessä ravintolassa, jossa lounaskokemus oli karmaiseva (apua, puhun Popmundo-termein!), koska koko ajan viereisessä pöydässä kiljui joku yh-äidin äpärä. Hyvä puoli asiassa oli se, että muistin ruokailun aikana, että en ole ottanut vielä e-pilleriäni. Taisin itsekin eksyä sivuraiteille.
Joonas: Niin! Kuinka usein Donatellossa on lapsiperheitä? Ei ikinä, varsinkaan lounasaikaan. Ei niitä kyllä taida olla lounasaikaan missään, kun ne ovat kouluissa ja päiväkodeissa. Paitsi Mikkosten lapset, jotka syönevät kotona. Ne eivät ainakaan missään nimessä syö Donatellossa, koska: Mussolini.
june: Totta, se Taco Housen tapauskin taisi olla lauantaina. Tämä oli muuten toinen kerta, kun ruokailin Donatellossa. Edellinen kerta oli kesällä 2007 joitakin viikkoja sen jälkeen, kun olimme tavanneet. Muistatko?
Joonas: Muistan! Olin ollut edellisen yön ensimmäistä kertaa luonasi, etkä sinä antanut. Et antanut edes pientä pusua, vaikka hienovaraisesti yritin hivuttaa
june: Kuulenko taas ratakiskojen kolinaa? (Vai miten ne nyt ääntelevätkään? Eivät kai mitenkään.) Jos se edellinen kerta oli kosto, niin mistähän tämä toinen kerta sai kimmokkeensa? Nostalgiaa? Miksi minä käytän näin paljon kysymysmerkkejä? Tässä pitäisi kai tehdä jonkinlaista ravintola-arvostelua, eikä esittää kysymyslauseita? Laitetaan nyt tähän väliin vaikka kuva niistä oksetusmössöistä:
Joonas: Nam-nam, tässähän tulee ihan nälkä! Ja mitä nykyisin tulee Donatellossa käymiseen, niin se on lähin paikka jossa käydä ruokatunnilla jollei lasketa sitä Amicaa, jonne on kymmenisen metriä ja sitä hemmetin Nesteen asemaa Poliisitalon alakerrassa. Ja Poliisitalossakin taitaa kyllä olla lounasruokala ja olisihan siinä itse asiassa Fiilis ja Koskikeskus, jossa on miljoonia ravintoloita. Ja varmaan yliopiston ravintolakin olisi lähempänä. No, joo... mutta ne eivät ole Donatelloja ne!
june: Tiedätkö, mikä on minun mielestäni huvittavaa? (Äh, enää en käytä kysymysmerkkejä! Saatana!) Minun mielestäni on huvittavaa, että kävin nykyisessä työpaikassasi asiakaskäynnillä viime syksynä ja poistuessani huomasin seinällä Donatellon mainoksen ja ajattelin, että tämä olisi täysin Joonakselle soveltuva työpaikka. Ja nyt sinä olet siellä töissä, hihii.
Joonas: Mitä vikaa on kysymysmerkeissä?
june: Kysytkö asiaa minulta? En minä tiedä?
Joonas: Olikohan se retorinen kysymys?
june: Oli. Olen kyselyikäinen. Gaa-gaa guu-guu... *tuttilutkuttel*
ÄH.
Joonas: Mennäänkö vaihtamaan vaipat?
june: Mennään, koska taisi tulla äsken vahinko...
Joonas: Nam-nam, tässähän tulee ihan nälkä!
